Samoihin aikoihin, kun Kristus julisti hyvää sanomaansa Jumalan valtakunnasta eli Kiinassa mies nimeltä Mou Rong (kuoli vuonna 79 jKr). Hän oli buddhalainen munkki, joka yritti opettaa buddhalaisuutta konfutselaisille oppineille lähtien konfutselaisten omista kirjoituksista. Eräänä päivänä eräs konfutselainen oppinut kysyi häneltä, että miksi hän käyttää konfutselaisia kirjoituksia opettaakseen buddhalaisuutta, eikä käytä suoraan omia buddhalaisia kirjoituksiaan, mihin Mou Rong vastasi kertomalla seuraavan kertomuksen:
"Kerran [kuuluisa muusikko] Gong Mingyi soitti kauneinta musiikkiaan edessään ruohoa syövälle lehmälle koettaen tehdä vaikutuksen, mutta lehmä ei ollut siitä moksiskaan. Tästä närkästyneenä Gong Mingyi sitten päästeli soittimestaan ulos ääniä, jotka muistuttivat hyttysen surinaa, kärpäsen pörinää ja vasikan mylvintää. Kuullessaan ääniä, jotka muistuttivat hyttysen surinaa, kärpäsen pörinää ja vasikan mylvintää lehmä heti heilautti häntäänsä, korotti päätään ja nosti korvansa hörölleen."
Samoihin aikoihin toisen suuren valtakunnan, Rooman, itäisessä provinssissa Galileassa, Vapahtaja tosiaan kulki ympäriinsä. Hän opetti seudun synagogissa, julisti ilosanomaa Jumalan valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat. Hänen maineensa levisi sieltä muualle Rooman valtakuntaan. Hänen luokseen tuotiin kaikki erilaisista taudeista kärsivät ihmiset ja hän paransi heidät. Hänen perässään kulki suuri joukko ihmisiä. Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
"Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta..."
Kääntäen näin jossain mielessä perinteisen viisauden päälaelleen. Tärkeintä viisautta oli oikeanlainen nöyryys. Kuitenkaan hän ei karttanut perinteistä, isiltä hankittua viisautta siellä, missä sitä oli löydettävissä, ja missä se oli todellista. Jeesushan sanoi:
"Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut..."
Enkä usko, että hän olisi karttanut buddhalaisen Mou Ronginkaan viisautta, jos hän olisi Kiinan asemesta matkustanutkin Rooman valtakunnan itäosaan. Ja ehkä hän matkustikin (Matt. 2:1). Lakihan oli kirjoitettuna pakanoidenkin sydämiin (Room. 2:15). Niinpä Jeesus saattoi ottaa ikiaikaisen viisauden, hyödyntää sitä, kuten esimerkiksi tässä:
"Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän kimppuunne ja raatele teitä."
Jeesus ei ainoastaan hyväksynyt ja tarkentanut vanhoja ja jopa iankaikkisia viisauksia, vaan hän myös elämässään eli ne toteen. Erityisesti näin oli moraalisissa kysymyksissä. Hän ainoana ihmisenä maailmassa täytti lain. Jumalana Hän oli ja on lopulta Lain ja Viisauden ainoa lähde. Ja näin minäkin, Paavalin tavoin toivon, että me:
"Rakkauden yhteen liittäminä saisimme rohkeutta ja saavuttaisimme rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisimme tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä."
Mutta, että Kristus saattaa löytyä yllättävistä yhteyksistä, kuten vanhoista kiinalaisista sanonnoista, tai vaikkapa keskusteluista runsaan ruokapöydän äärellä, on minusta totta ja tätä tosiasiaa havainnollistaa kivasti muun muassa seuraava raamatunkohta:
"Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: 'Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!' Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!"
Ja niinpä uskon, että tälläkin blogilla on oikeutuksensa :)
Hyvää tätä päivää!
Yst. J
